Vastuullisuusraportoinnin uusi lainsäädäntö lisää standardointia sekä helpottaa yritysten ja toimialojen vastuullisuustoimien vertailua. If pitää muutoksia tervetulleina.
Kuvassa: Erica Ulfgrim, Anna Damm ja Gita Mitani Jaijee
Kuvaaja: Robin Herzog
– Olemme hyvin valmistautuneita, sanoo Anna Damm, joka on ollut mukana työstämässä Ifin vastuullisuusraportteja.
Ifissä on tehty tiiviisti töitä EU:n uuden vastuullisuusraportointidirektiivin CSRD:n (Corporate Sustainability Reporting Directive) parissa siitä lähtien, kun sen vaatimukset julkistettiin vuoden 2023 heinäkuussa.
– On hienoa, että uuden vastuullisuusraportoinnin ansiosta vastuullisuustoimia voidaan vertailla sekä eri toimialojen välillä että niiden sisällä, kertoo Anna Damm, joka on Ifin vastuullisuusraportoinnin parissa työskentelevä CSRD-projektipäällikkö.
If on käyttänyt aiemmissa vastuullisuusraporteissaan Global Reporting Initiative- eli GRI-standardeja, jotka muodostavat yhteisen, vapaaehtoisen viitekehyksen vastuullisuusraporttien laatimiseen. Uusi CSRD-raportointidirektiivi perustuu pitkälti GRI-standardeihin.
– Olemme siis jo hyvin valmistautuneita, koska olemme keränneet ja raportoineet jo aiemmin suuren osan direktiivissä vaadittavista tiedoista. Meille merkittävin ero on se, että suuri osa aiemmasta vapaaehtoisesta raportoinnistamme on nyt pakollista, Anna toteaa.
If on käyttänyt uusien standardien julkaisemisen jälkeen yhtenä työkaluna puuteanalyysia. Analyysilla on selvitetty, mitä uusiin vaatimuksiin kokonaisuudessaan kuuluu, mitä tietoja on jo aiemmin sisältynyt Ifin vastuullisuusraportteihin, onko niissä todellisia puutteita, kuinka suuria puutteet ovat ja mitä vielä tarvitaan uusien vaatimusten täyttämiseksi.
– Olemme tyytyväisiä uuden direktiivin läpinäkyvyyteen. Sen ansiosta asiakkaat ja suuri yleisö saa paremman vertailupohjan, kun vastuullisuusraportoinnissa käytetään samoja standardeja koko EU:ssa, Anna kertoo.
– Joitakin avoimia kysymyksiä on vielä. Mielestäni uusi lainsäädäntö kokonaisuudessaan on perusteltu ja se on tärkeä askel kohti standardoidumpaa raportointia. Uskon, että se on tulevaisuudessa tärkeä yritysten liiketoiminnan kehittämistä tukeva tekijä ja kilpailuvaltti.
CSRD tukee tuttuja ESG-tekijöitä eli ympäristöä, sosiaalista vastuuta ja hallintotapaa. Yritysten on julkistettava tietoja, joiden avulla voi hahmottaa yrityksen liiketoiminnan vaikutuksia esimerkiksi ilmastoon, ympäristöön ja ihmisoikeuksiin sekä siihen, miten samat tekijät tai niiden puutteet vaikuttavat yritykseen.
Kaksinkertaisen olennaisuuden arviointi on keskeinen osa direktiiviä: vastuullisuusraporteissa on aiemmin keskitytty vain vastuullisuuden olennaisuuteen eli siihen, miten yritys vaikuttaa ulkoiseen ympäristöön, kuten rakennusten, ajoneuvojen ja investointien kasvihuonekaasupäästöihin. Nyt mukana on myös ulkopuolinen näkökulma, jota kutsutaan taloudelliseksi olennaisuudeksi. Yritysten on siis annettava tietoja myös vastuullisuuteen liittyvistä riskeistä ja potentiaalisista riskeistä, jotka voivat vaikuttaa niihin taloudellisesti. Yritysten on raportoitava esimerkiksi, miten kohonnut luonnonmullistusten riski vaikuttaa niiden varoihin, tuloihin tai kustannuksiin.
”Ilmastomuutos ja ympäristöhaasteet koettelevat koko maailmaa. CSRD:n ansiosta keskitytään entistä enemmän siihen, miten yritykset voivat edistää vastuullisempaa tulevaisuutta ja millaiset ovat haittavaikutukset, jos tarvittaviin toimiin ei ryhdytä”, Anna toteaa lopuksi.
EU:n vastuullisuusraportointistandardit jaetaan kolmeen luokkaan: monialaisiin, aihekohtaisiin ja alakohtaisiin standardeihin.
Monialaiset ja aihekohtaiset standardit ovat alasta riippumattomia, eli niitä sovelletaan kaikkiin yrityksiin toimialasta riippumatta.
Aihekohtaiset standardit liittyvät vastuullisuusaiheisiin (ympäristö, yhteiskunta ja hallintotapa). Ne jaetaan aiheisiin, ala-aiheisiin ja tarvittaessa vielä ala-ala-aiheisiin.
Alakohtaiset standardit koskevat kaikkia saman alan yrityksiä. Ne liittyvät vaikutuksiin, riskeihin ja mahdollisuuksiin, jotka ovat todennäköisesti olennaisia kaikille tietyn toimialan yrityksille ja joita ajankohtaiset standardit eivät kata lainkaan tai riittävästi. Alakohtaiset standardit kattavat toimialan kannalta olennaisimmat aiheet eli ovat moniaiheisia. Alakohtaisilla standardeilla varmistetaan hyvä vertailukelpoisuus.